Kesälomailu tuntuu haastavalta

Eipä oo kesälomalla oleminen tuntunut näin haastavalta pitkään aikaan (vaikka siis olenkin osa-aikatyössä).. Ehkä viimeeksi silloin kuin aloitti koulun 1. luokalla! Jotenkin tuntuu ihan omituiselta, että yhtäkkiä, ihan parissa viikossa mulle loppujen lopuksi oikeasti räsähti se, että "Lääkikseen!!" Onhan se tietenkin ollut lapsuudesta asti jo haave, lukioon asti ihan päivän selvyys ettei ole muuta koulua kuin se, johon tulen hakemaan. Lukioaikana kuitenkin sekosin haluissani ja hainkin ihan muualle kuin lääkikseen. 

Nytkin mulla on hakupaperit menossa 5 muuhun kouluun ja yhten olen paikan jo saanutkin (loput tulee ensi viikolla). Pelkään vaan, että toivottavasti ei tule muita paikkoja... Sitten joudun hylkäämään ne kaikki.. Mutta nyt vaan tuntu siltä, että sittenkin, se lääkis tosiaan on se, minne OIKEASTI haluan.
Päätin että pakko yrittää, koska muuten mua ois jäänyt varmasti harmittamaan myöhemmin se, että miksi en ees yrittänyt? Ei sitä voi tietää, että pääseekö, jos ei yritä.

Nyt on kyllä semmonen motivaatio alkaa valmistautumaan tähän koitokseen, että haluan sisään! Ihan oikeasti. Olen valmis jättämään elämän vuodeksi että voin vaan panostaa sisäänpääsyyn.

Sisäänpääsyprosessiin ei mun mielestä liity vain se, että luetaan, lasketaan, lasketaan ja lasketaan. Vaan myös sen psyykkisen puolen harjoittaminen. Lepo, ravinto, liikunta ja psyykkinen valmentautuminen. Pitää uskoa siihen, että nyt mennään sisälle. :)