Eipä oo kesälomalla oleminen tuntunut näin haastavalta pitkään aikaan (vaikka siis olenkin osa-aikatyössä).. Ehkä viimeeksi silloin kuin aloitti koulun 1. luokalla! Jotenkin tuntuu ihan omituiselta, että yhtäkkiä, ihan parissa viikossa mulle loppujen lopuksi oikeasti räsähti se, että "Lääkikseen!!" Onhan se tietenkin ollut lapsuudesta asti jo haave, lukioon asti ihan päivän selvyys ettei ole muuta koulua kuin se, johon tulen hakemaan. Lukioaikana kuitenkin sekosin haluissani ja hainkin ihan muualle kuin lääkikseen.
Nytkin mulla on hakupaperit menossa 5 muuhun kouluun ja yhten olen paikan jo saanutkin (loput tulee ensi viikolla). Pelkään vaan, että toivottavasti ei tule muita paikkoja... Sitten joudun hylkäämään ne kaikki.. Mutta nyt vaan tuntu siltä, että sittenkin, se lääkis tosiaan on se, minne OIKEASTI haluan.
Päätin että pakko yrittää, koska muuten mua ois jäänyt varmasti harmittamaan myöhemmin se, että miksi en ees yrittänyt? Ei sitä voi tietää, että pääseekö, jos ei yritä.
Nyt on kyllä semmonen motivaatio alkaa valmistautumaan tähän koitokseen, että haluan sisään! Ihan oikeasti. Olen valmis jättämään elämän vuodeksi että voin vaan panostaa sisäänpääsyyn.
Sisäänpääsyprosessiin ei mun mielestä liity vain se, että luetaan, lasketaan, lasketaan ja lasketaan. Vaan myös sen psyykkisen puolen harjoittaminen. Lepo, ravinto, liikunta ja psyykkinen valmentautuminen. Pitää uskoa siihen, että nyt mennään sisälle. :)
Olet siis aina tiennyt haluavasi lääkäriksi? Mitä lukiossa tapahtui? :D
VastaaPoistaJess!! :) kuulostaa ihan mun fiilistelyltä helmikuussa. En meinannu tuolilla pysyä kun olin niiiiin innoissani hausta! Piti kuitenkin tehdä lukusuunnitelma, katsoa läpi lukion opsi, miettiä mitä teen toisen tutkinnon suhteen, ja kelata läpi omat realistiset pääsymahdollisuudet.. Miettiä, kuinka kertoa perheelle ja läheisille, että käännän elämäni kokonaan ympäri sen sijaan, että valmistun keväällä 2013.. :D
Ja toi on aivan totta. On äärimmäisen tärkeä saada psyyke kestämään. Ihan miten vain, niin pääsykoe on vaikea. Tilanteena ja kokeena. Ja pitää olla lepopäiviä! Ja tietää omat rajat.. huomasin, että tietyn ajan kuluttua, en vain enää oppinut. Pää meni aivan sekaisin...
Pääsykokeeseen valmistautuminen on kuin kilpaurheilua. :)
PoistaJoo olen halunnut aina, 3 vuotiaasta asti lääkäriksi :D Lukiossa.. En enää uskonut itseeni. En uskonut että voisin ikinä päästä lääkikseen. Olin fysiikassa huono, fysiikan opettajani sanoi että parempi miettiä muita ammattihaaveita... ja %)#=¤Q minähän en mieti enää :D Hetken menin siihen lankaan, mutta nyt otan kiinni itse omasta elämästäni!
haha, hyvä kuvaus! no jotkut opettajat nyt sanoo ihan tyhmiä asioita. Mun ma/fy-ope lukiossa lähinnä kommentoi, että voisitko nyt edes vähän enemmän tehdä tän asian eteen niin olisit enemmän kympin tyttö ja vähemmän rimaa hipoen läpi.. :D no en tehnyt.
VastaaPoistamissäpäin suomea luet pääsykokeisiin?
Vastailen sulle tuohon kysymykseen Älyvuodon puolella :)
PoistaJep, kokonaisvaltainen valmistautuminen on tärkeää! Ja tuosta teidän lukiomuistoista, mä näin koko viime vuoden painajaisia, jossa fysiikan opettaja nauroi mut ulos luokasta, kun olin ilmoittautunut kurssille... :D
VastaaPoistaKivaa, että löysin tällaisen blogin!
VastaaPoistaItse pähkäilen tällä hetkellä oikis/kauppis/lääkis -akselilla. Lääkis vaatisi ehdottomasti kovimman urakan omalla taustallani (vain pari kurssia fysiikkaa opettajan lannistamana, kemiat ja bilsat hieman paremmin mutta ei täydellisesti hallinnassa), mutta toisaalta se vaikuttaa vaihtoehdoista koko ajan kiinnostavimmalta ja lääkiksessä opiskeleva siskoni on antanut peukut myös tälle. =)
Mulla on vähän erilaiset aikataulut kun sulla, ajatus tehdä töitä täyspäiväisenä harrastuksen vuoksi vielä joulukuulle, sitten alkaa täyspäiväinen valmistautuminen ja sillä asenteella tulen lukemaan, että sisään mennään. Jos ei riitä sisään, niin ainakin valmistautumisesta lienee iso etu seuraavia hakuja varten ;)
Kilpaurheilijan näkökulmasta näen tämän suurena haasteena mutta en lainkaan mahdottomuutena, vaikka fysiikka aiheuttaa varmasti harmaita hiuksia. Ei ole ongelmia, on vain haasteita.
Tsemppiä sulle, seuraan sun taivalta tämän blogin kautta!
Moi :)
VastaaPoistaTarinasi kuulostaa osittain hyvin samalta kuin omani! Fysiikka loppui open lannistamana. Molemmilla meillä tulee varmasti olemaan hirmu iso urakka, mutta me selvitään siitä!!!
Tsemppiä sulle kans :)